Kanin anatomia

LUUSTO

Kanin luusto koostuu suurelta osin kovasta luusta, mutta luurangossa on paikkoja, kuten häntä ja nivelet, joissa luusto on pehmeämpää.

Kallo

dsc_8641Kanin kallo on pitkä ja kapea. Suurin osa kallosta koostuu ylä- ja alaleuan osista. Yläleuan yläosassa on pitkä nenäkäytävä, joka ulottuu lähes silmiin. Yläleuan luusto on hyvin huokoista ja kevyttä. Alaleuassa on vahvat poskiluut ja pitkä hammasloma.

Hampaat ovat sijoittuneet niin, että edessä on ylhäällä kaksi paria yläetuhampaita ja alaleuassa vain yksi pari alaetuhampaita. Hammasloman jälkeen takahampaita on sekä ylhäällä että alhaalla ja ne osuvat tarkasti kohdakkain. Kanilla on yhteensä 28 hammasta.

Tila aivoille ei kanilla ole suuri, joten on oletettavaa, että kani luottaa enemmänkin impulsseihin kuin asioiden miettimiseen.

luurankoLuuranko

Kanin luuranko on hyvin kevytluinen ja joustava. Sen luut ja luiden sidokset ovat rakentuneet niin, että kani pystyy kulkemaan melko pienistä paikoista ilman, että katkoo luitaan. Nuoren kanin luusto kehittyy ensimmäiset viikot nopeasti ja luuston kasvu hidastuu varsinkin suurilla kaniroduilla. Poikasilla luusto voi olla niin joustavaa ja pehmeää, että jopa korkealta putoaminen ei vahingoita poikasta. Jos taasen aikuinen kani putoaa korkealta, on sillä suuri vaara katkoa luitaan.

Jos kanilta katkeaa luu, paras hoito on olla liikuttamatta vahingoittunutta kohtaa. Pienet luunmurtumat usein paranevat itsekseen, joskin olisi hyvä aina käydä röntgenissä varmistamassa murtuman laatu.

Jalat

Kanin etujaloilla on hyvin suuri liikkuvuusaste johtuen olkaluun pallonivelestä. Kanin etujalat ovat usein ohuet ja kapealuiset. Kanin ranne koostuu kahdeksasta luusta ja ranteella on rajallinen liikkuvuus.

Takajalat ovat voimakkaat ja ne kiinnittyvät lantioon kulmittain.

Kylkiluut

Kanilla on 24 kylkiluuta, jotka ympäröivät ja samalla suojaavat keuhkoja ja sydäntä. Kylkiluut ovat kiinni yläosastaan, joten ne ovat tarpeeksi jäykät suojatakseen mutta kuitenkin sen verran joustavat, ettei pieni rutistus aiheuta kanilla hallaa.

LIHAKSET

Kanin lihaksisto koostuu äärettömän monista eri lihaksista. Tärkeimpiä ja ”ulostuntuvia” lihasryhmiä ovat selkälihakset, reisilihakset ja lantiolihakset. Terve kani pitää lihaksistonsa kimmoisana ja jäntevänä tarpeellisella liikunnalla. Liikunnan ja myöskin oikean ruokinnan merkitystä ei ikinä tule aliarvioida, sillä kokeneet kaniasiantuntijat pystyvät jo melkein kani tunnustelemalla päättelemään kanin asuinympäristön.

Jos kani on hyvin lihasköyhä, voi sille olla syinä liikunnan tai ravinnon puute, mutta myös joku piilevä sairaus voi köyhdyttää lihaskuntoa. Lihaskuntoa voi kasvattaa tassapainoisella ruokinnalla ja liikunnalla. Jos kani on nurkassa möllöttäjä-tyyppiä, kannattaa sille hankkia kaveri, jonka kanssa liikkuminen maistuu paremmin tai kania voi innostaa liikkumaan vaikka estehyppyharjoituksin.

VERENKIERTO

Kuten muillakin nisäkkäillä myös kanilla on kaksinkertainen verenkiertoelimistö. Pääelin verenkierrossa on tottakai sydän, josta lähtevät valtimosuonet vievät verta elimistöön ja laskimosuonet puolestaan tuovat ”likaisen” veren takaisin sydämeen puhdistettavaksi. Kanin verenkierto on hyvin nopeaa, kanin sydän lyö toistasataa kertaa minuutissa kun vastaavasti ihmisen sydämen keskimääräinen syke on 70 kertaa minuutissa.

Kani on ollut ensimmäinen eläinmalli tutkittaessa eläinkokeilla verenkiertoa ja arterioskleroosia (=valtimoiden ahtautumista). Valkoisilla punasilmäisillä kaneilla, varsinkin kalifornialaisella ja uudenseelanninvalkoisilla on todettu olevan perinnöllinen taipumus aortan kalkkeutumiseen ja ääritapauksissa jopa luutumiseen.

lab_animal_care