Kaninomistajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky erottaa onko kani terve vai sairas. Jokainen kaninomistaja tietenkin haluaa hoitaa kaninsa niin, että se pysyy terveenä ja elää mahdollisimman pitkän ja hyvän elämän. Jotta erottaa eri sairauksien oireet, täytyy tietenkin ensin tunnistaa terve kani.
Jos ei ole koskaan nähnyt tervettä kania, ongelmaksi muodostuu väärä mielikuva «terveestä», joka oikeasti onkin sairas. Valitettavasti moni kani ei ole koskaan tervettä päivää nähnyt, ja omistajan mielikuva terveestä kanista onkin vääristynyt, kun kotona asustelee yksi tai useampi sairas kani. Moni kanin omistaja/kasvattaja vähättelee usein kanin sairauksia, koska kaniin ollaan muodostettu vääränläinen suhde, jossa kanin hyvinvointi unohtuu tai vääristyy.
Terve kani on aktiivinen, puhdas ja kiiltäväturkkinen. Terve kani syö paljon heinää ja juo melko vähän, papanat ovat suuria, vaaleita ja kuivia. Umpisuolipapanaa ei tule suuria määriä ja kani syökin ne kokonaan tai ainakin suurimman osan niistä.
Kanin terveyttä tarkasteltaessa, aloitetaan ensin kanista itsestään. Nostetaan kani häkistään pöydälle, annetaan kanille hetki aikaa ja merkitään muistiin kanin istuma-asento. Kanin etujalat tulee olla tukevasti rungon alla ja kannattaa kania ryhdikkäästi rodun omaisella tavalla, takajalat rungon myötäisesti myös rungon alla. Tutkitaan kanin silmät, jotka tulee olla kirkkaat, kuivat ja puhtaat, silmissä ei saa olla arpia, pilkkuja tai haavoja. Kurkistetaan korviin, jotka myös kuivat ja puhtaat. Käännetään kani selälleen pöydälle, muista pitää kanista tukevasti kiinni, jotta kani ei vahingoita itseään rimpuilemalla. Tarkistetaan etuhampaat, poskihampaita emme voi normaalisti tarkistaa, eikä sen pitäisi olla myöskään tarpeellista tässä vaiheessa. Tutkitaan käpälät ja kynnet, venytetään varovasti jalkoja suoraksi ja tarkistetaan kainalot ja nivustaipeet. Viimeiseksi tarkistetaan häntä häntämutkien varalta, ja sukuelimet ja peräaukko. Koko kanin takaosa tulee olla puhdas ja kuiva, sukuelimissä ja peräaukossa ei saa olla tulehdusta, märkiviä haavoja, eikä paiseita.
Kun kani on tarkastettu ulkoisesti, kani laitetaan takaisin häkkiin, ja kani saa rauhoittua hetken. Istutaan jonnekin lähistölle kania häiritsemättä, mutta kuitenkin näkö- ja kuuloetäisyydelle. Nyt vain odotetaan, ja seurataan, aivasteleeko tai yskiikö kani? Aina ei nuha ja yskä näy päällepäin, vaan usein vain vahingossa kuulemme kanin aivastelevan tai yskivän. Silloin tällöin aivastelevat/yskivät kanit kannattaa ottaa tarkempaan seurantaan ja miettiä onko syytä toimenpiteisiin, vai annetaanko olla seurannassa vielä jonkin aikaa. Häkistä myös tarkastetaan papanoiden koostumus ja omistajalta kysytään kuinka paljon heinää kani syö, kysytään myös muun ravinnon määrä ja laatu, ja vedenkulutus.
Näillä tiedoilla pitäisi kanin terveydestä olla hyvä tietopaketti, kuitenkin kani on elävä olento, joka voi reagoida voimakkaasti pieniinkin muutoksiin. Kanin terveyteen vaikuttaa elinympäristön lisäksi esim. siitoskäyttö, näyttelyt/kilpailut, matkustaminen, ruokavalion muutokset, ruuan laatu, jne.
Sairautta epäillessä toimi nopeasti! Kani on luonnostaan pakoeläin, joka piilottelee pahaa oloaan ja sairauttaan mahdollisimman pitkään. Selkeät sairausoireet, kuten nuha, silmävuoto tai yskiminen, ovat hälytysmerkki kanin sairaudelle. Sairas kani tulee heti eristää muista. Sairasta kania ei saa enää lähteä tarkkailemaan päiviä, vaan sairas kani tulee vielä eläinlääkäriin (arvokkaat siitoseläimet tai lemmikit) tai poistaa teurastamalla tuotantokanien joukosta. Sanomattakin on selvää, ettei sairasta kania käytetä siitokseen.
Artikkelin kirjoittaja Elina Jokinen